Tiistaina meidän pikku Kolumbus hyppäs parvekkeelta alas :( en tosiaan tiedä miten se on siinä onnistunu mut yks teoria on et (meill on lasitettu parveke) Turbo on leikkiny sillä narulla millä saa ikkunan ylälukon auki ja hän sit siitä napannu kiinni tai sit Kolumbus kans ja sit ala lukko ei oo ollu kiinni nii he on saanut ikkunan auki ja Kolumbus kokeillu lentämistä, eläinlääkäriin se vietiin ja siel ei mitää vakavaa ilmenny mut jos on päässä sisästä verenvuotoa nii ei vielä tiedetä käykö hänelle mitään. Mut tähän asti ihan hyvin hän on pärjännyt.
Keskiviikkona ei mitään ihmeempää tapahtunu oikestaan, oli VintagEija'ksen kaupan 4-vuotis syntymäpäivät ja mä sain mun näytön valmiiks! ihan hieno siit tuli eikä kauheen vaikee ollu edes tehdä ja huomen teen siihen pienen laukun. Joo olen huomenna myös töissä mut saan sit ens viikolta vapaan päivän :)
Hieno näyttöni |
Tein tohon ton vyönki, toi on kyll tosi kiva, ite en ehkä käyttäis ku jossai teema bileis tai vastaavaa mut ei ihan arki käyttöö :D
Eilen sitten katsottiin peliä ja tiukka peli olikin! oltii kyll ihan fiiliksis Nooran ja Miron kans, huhhuh paljo huudettii sii ku jellonat teki viimeisen maalin! Oli kyll hyvä peli!
Tänään vaan oon chillaillu ja ollu iha ääääää, en tiiä mitä teen! Kaikil on jotai tekemis mut mull ei :) en osaa olla!
Oon myöskin miettinyt alan vaihtoa! Et minä varmaan kouluttaudun vartijaks tässä vielä tai mun suuri suunitelma on et jos en pääse siihen teatteri ja näyttämöpukeutumisen koulutuksee nii mä kouluttaudun ensin järjestyksenvalvojaks ja sit vartijaks ja tos samal harrastaisin potkunyrkkeilyy. Tä on mun suuri tulevaisuuden suunitelma, koska must alkaa tuntuu tai on jo vähän pidemmän aikaa tuntunu ettei tä ompelu kyll oo ihan se juttu mitä haluan tehdä lopun elämäni, enkä olis edes voinu enkä edes osaa. Et ihan harrastusmieles teen itelleni ja tutuil pientä korvaust vastaa, tietty onhan tost kouluksest jotai hyötyy. En tosiaan tiedä minne mun tulevaisuus on muo viemäs! Ahdistaa ja pelottaa ja en haluais, kaikki tuntuu niin vaikeelt ja pelottavalt mut eiköhän sen pidäkkin. Mut onneks mull on ihania ystäviä jotka tukee muo mitä ikinä teenkään ja sanoo suoraan jos oon tekemäs jotai typerää ja kaiken suurin plussa on et mun oma äiti on alkanut myös omalla tavallaan tukemaan muo, se on kyll suurilt osin tosi pelottavaa mut enköhän siihenkin totu.
Aloin tässä eilen tekemään sitten mun mekkoa jonka laitan päälleni päättäreihin ja kappas kummaa mulle tuli pieni apulainen mukaan
Kiitän häntä siitä avusta että melkeen repi mun kaavat ja mun kangas on ihan karvanen, et kun mekko on valmis se menee suoraan pesuun. Nyt häippäsen katsomaan leffoja telkkarista mitkä olen tallentanut joskus kauan sitten.
But my dreams they aren't as empty
As my conscience seems to be
I have hours, only lonely
As my conscience seems to be
I have hours, only lonely
No one knows what its like
To be mistreated, to be defeated
Behind blue eyes
No one knows how to say
That they're sorry and don't worry
I'm not telling lies
To be mistreated, to be defeated
Behind blue eyes
No one knows how to say
That they're sorry and don't worry
I'm not telling lies