Aattelin vaihteeks taas kirjoitella siitä mitäs mulle kuuluu. Tällä viikolla mulla ei oo kouluakaan ollu ku yhden ainoan päivän, kyllä on välillä tosi rankkaa olla opiskelija.
Koulussa menee ihan hyvin et oon saanu rästit hoidettua et tänää yrittäisin tehdä viel yhden tehtävän joka pitäis tällä viikolla olla valmis? Ja sit viel pitäis ommella käsinukke valmiiks ku en millään ole halunnu sitä koulussa tehdä ku aina sanonu et mulla on ompelukone kotona.. Voisin ottaa itteäni niskasta kiinni ja tehdä sen nyt kerralla valmiiksi ku siinä ei edes kauaa mene. Muutenkin oon kaveriani auttanu tekemään mekkoa ja on itelleen jotenki tullu taas se ompelu inspiraatio mut en kumminkaa ole saanu mitään aikaseks.
Kävin myöskin Turussa taas käymässä viikonloppuna ja oli se kyll ihanaa nähdä omaa perhettä ja niitä pikkusia karvapalloja vaikka ahdisti taas koko viikon se tietämys et meen Turkuun käymään. En sit tiiä mikä siinä on ku aina ahdistaa ja ärsyttää vaikka tiiän et mulla on siellä kivaa ja muuta. Sit aina valitan kavereille et ahistaa ja ahistaa ja kaikkee, ihan varmaan niilläkin menee pian hermo ku oon koko aika valittamas aina ku tiiän et meen taas Turkuun. No nyt ei ainakaan pitäis olla mitään tiedos ja voisin yrittää olla ahdistumasta siitä. Kai se on sitä ku en voi olla oma itteni vanhempien kans ja ei oo sitä omaa rauhaa ja niin pois päin. Sit viel sain tietää et mun pikkuveli joka on muo viis vuotta nuorempi on 181cm pitkä ja kuulemma kasvaa vielä.. huhhuh siit tulee viel tosi pitkä mies jonaki kauniina päivänä!
Oon myöskin riidelly yhen kaverin kanssa aika rankasti ja oon yrittäny nyt vihdoin ottaa siitä etäisyyttä ja puhuttiin me eilen puhelimessa ja se tais vihdoin tajuta et tarviin siltä tilaa, en oo enää se sama ihminen ku vuos sitten. Oon muuttunu vuodessa paljon ja tän kolmen kuukauden aikana viel enemmän. Asiat on muuttunu, minä olen muuttunu, mun ympäristö on muuttunu ja oikeastaan kaikki. Oon kyllä aika tyytyväinen tähän tilanteeseen, ei mulla vois paremmin asiat olla oikeastaan, kaikki on nyt todella hyvin.
Oon myöskin tosi onnellinen, ehkä liiankin koska pieni pelko kalvaa muo et nyt ku kerranki oon onnellinen ja tyytyväinen niin kaikki kaatuu taas pian päälle? Oon yrittäny sysätä sen ajatuksen pois, koska mä voin ite pilata kaiken ajattelemalla tolleen. Nyt vaan kaikki näyttää niin hyvältä ja asiat on niin hyvin, voisin toki onnellisempi olla mut oon todella tyytyväinen tähän tilanteeseen mikä mulla nyt on. Tä on niin ihanaa ja todella outoa ku kaikki on suht hyvin, en oo tottunu tähän että mulla menee hyvin, ettei olis oikestaan mitään huonoo.
Tottakai olis viel paljonkin parantamisen varaa mut pikku hiljaa hyvää tulee eikö?
Ehkäpä rupeen nyt ompelee sitä käsinukkea valmiiks kun mulla olis tässä tunti aikaa ennen ku kaveri tulee mun luo. Sekin on niin ihana ihminen ja oikeastaan yks syy siihen miks mulla menee hyvin, me ollaan jotenkin niin samanlaisia mut silti täysin erilaisia, hyvähän se vaan on et sitä erillaisuuttakin löytyy. Mut tätä ihmistä voin kiittää siitä etten oo yksin jäänyt ja et se on auttanu muo tosi paljon vaikkei se sitä ite välttämättä tiedä kuinka paljon. Kiitos siitä <3
Kiitos hei ja näkemiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti