En tiiä miten sanoiks pukisin mun ajatukset. Liikaa pyörii ja liian vähän. Hirvee huoli ystävist ja tuntuu etten pysty auttaa niit mitenkään vaikka ne mulle kuinka sanoo et oon tehny paljonki. Silti vaan tuntuu etten tee mitään ja jos vähänkään ajattelen itteeni tulee niin paska omatunto siitä. Tiiän ihan hyvin et mä huolehdin ihan liikaa ja turhaan mut en voi itelleni mitään, tällänen olen ja paljon oon yrittäny olla ajattelemat liikaa asioita koska se on mun yks isommist ongelmist et ajattelen liikaa eteenpäi taikka taakseppäin ku pitäis keskittyy siihen nykytilanteeseen. Ei mikään asia hoidu silleen et aattelee tulevaa tai mennettä, oikeastaan menneitä ajattelemalla vaan oppii tulevaa varten.
Tajusin tossa yks päivä et kuinka typerä oon ollu, mä niin vannoin ja lupasin itelleni etten kuse omii asioita et pystyisin järkevästi olemaan ja elämään, mut sit tää ajatus et 'kyll mä pärjään, teen sitten myöhemmin näin' kusee koska sit ku tulee se 'myöhemmin' niin tajuukin ettei voi korjata asioita, ois vaa pitäny alusta asti tehdä niinku olin aatellu. Ja ei tässä mikään hengen hätä ole, eikä mitään hirveen isoo juttuu oo sattunu, pieni kömmähdys vaan, mä vaan suurentelen sitä liikaa mut positiivisesti ajateltuna opin virheestäni enkä tee sitä enään uudestaan.
Oon niin onnellinen et mulla on ihania ihmisiä ympärilläni ja ilman niitä en jaksais, ne tukee muo pelkästääm olemalla siinä vieressä ja mulle tulee niin hyvä fiilis ku voin auttaa niitä. Muutama uus ystävä o viel lisää tullu ja se on tosi ihanaa ku voi tutustuu sellasiin ihmisiin jotka oikeesti on ihmisinä niin ihania ja ihania. Kyllä, toistan ihanaa sanaa koska en löydä parempaa sanaa kuvamaan niitä rakkaita ihmisiä joita mun elämässä tällä hetkellä on. En voi kyllin kiittää teitä.
Tiedänpähän ainakin täll hetkel et oon ihan oikeella alalla ja oon elämäs menos ihan oikeseen suuntaan kaikin puolin, mä osaan nauttii vihdoin ja viimein elämästä ja ei voi muuta sanoa ku et ne vaikeimmat ajat mitä mulla oli niin on vaan opettanu muo ihmisenä ja joka päivä sitä muutenki tulee opittua kaikkee uutta.
Mulla ei oikeastaan vois asiat paremmin olla, ne on täll hetkel tosi hyvin vaikka päässä välillä tuntuu et hajoon ihan totaalisesti enkä tiiä mikä on ja se tekee siitä vielä pahemman, se ehkä täs onki mun ongelmana ku en tiedä mikä on ku meinaa hajota. Välil koulussaki tuntuu kesken päivän et ei jaksa ei pysty mut sit on se yks ihana ihminen siellä mun kanssa joka muistuttaa muo pelkästään olemalla siellä et miks oon täällä ja miks jaksan. Mitään vakavaa ei kai oo, en oo siit varma mut kai se menneisyys painaa pääl taas. On kai vaan joku kausi taas ku ei mistää meinaa tulla mitään. En vaan ymmärrä miks, koska kaikki on hyvin ja oon onnellinen ja kerranki mulla onnistuu moniki asia, tietämättömyys ja epävarmuus on vaikeeta.
Pitäis taas vaihteeks useemmin kirjotella tänne, kun sekin auttaa jollakin tavalla näitten ajatusten kanssa vaikken niitä kaikkea saa tähän laitettua.
Kiitos ja kumarrus teille rakkaille ihmisille <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti